Karhut riisui Salban aseista
Kuva: Kari Saha / urheilusuomi.com
Perjantain paikalliskamppailu oli alusta loppuun erittäin tasainen. Loppujen lopuksi Karhut korjasi voiton itselleen lukemin 6-5. Vaikka ottelu olisi huonommalla tuurilla voinut päättyä Salbankin voittoon, ei se kuitenkaan ollut erityisen lähellä missään vaiheessa tiukoista numeroista huolimatta. Karhut voittivat lähes kaikki kaksinkamppailut saaden raumalaiset näyttämään kerran jos toisenkin kymmeniä kiloja todellista kevyemmiltä. Lisäksi suurin osa Salban laukaisuista lähti joko kaukaa tai kohdistuivat suoraan Karhujen maalissa pelannutta Arvid Vonkia logoon.
Karhujen voiton takeena oli kurinalainen peli ja erittäin onnistunut peluutus. Kenttä Vienola - Taskinen - Mäkelä pitivät Salban ykkösen hyvin kurissa ja taas kenttä Lepola - Lahtinen - Hulkko vei Salban kakkoskenttää välillä mielin määrin. Pelin jälkeen Salban kakkoskentän pelaajien tehotilastot olivatkin rumasti pakkasella. Lisäksi Karhut lukivat Salban pelin lähes täydellisesti, eikä Salbasta ollut muuttamaan peliään kesken ottelun.
Raumalaisten parhaimmistoa ottelussa oli ehdottomasti Raumalta joukkuettaan kannustamaan matkannut fanilauma. Lähes satapäinen joukko vei kannatuksen nimiinsä varsin selvästi ja oli merkittävä tekijä mahtavan tunnelman luonnissa. Pelaajista jos joku pitää esiin nostaa, niin Janne Hyvönen pelasi tasollaan ollen alati vaarallinen. Raumalaisten harmiksi Hyvönen ei tosin saanut kenttäkavereiltaan liiemmin tukea. Hyvösen kentässä pelannut ja paluun urheilutalolle tehnyt Miikka Läntinenkään ei pelissä loistamaan päässyt, vaikka yhden maalin nimiinsä kirjasikin. Läntisen maalissa Vonkin keskittyminen taisi herpaantua ensimmäisen kerran, sillä maali näytti menevän helponlaisesti maaliin. Vonkin toinen herpaantuminen tapahtui kolmannessa erässä, kun mies tuli maalialueeltaan ulos pelaten palloa päällään. Muita herpaantumisia ei sitten näkynytkään ja mies oli maalillaan kuin muuri,
Karhujen parhaimmistoa oli kokonaisuudessaan kenttä Lepola - Lahtinen - Hulkko - Santanen ja Riku Prokki. Etenkin Prokin pelaaminen oli ihailtavalla tasolla. Muista kentistä esiin nousivat Karhujen ainoan tasoitusmaalin oivalla pelinluvullaan järjestänyt Teijo Vienola. Vienola oli muutenkin hyvällä liikkeellään alati Salba-pakkien riesana. Ville Mattila puolestaan hääri alakerrassa kuin sheriffi ikään ja Mäyrän kovuutta saikin maistaa useampikin koirapaita. Mainita pitää myös Juha Kaanaa, joka kauden alussa sopi Tony Leppijoen kanssa, että Leppis saa tehdä ensimmäisen maalin. No Leppijoen pelithän päättyivät jo alkukierroksilla, joten Kaanaa on ollut tuomittu joko syöttämään tai tuhrimaan. Ennen Salba-ottelua Leppis kuitenkin poikkesi urheilutalolla ilmoittamassa, että hänen puolestaan Kaanaa voi alkaa maaleja mättämään. Niinhän siinä sitten kävi, että Salba-puolustuksen nukkuessa Kaanaa täräytti välittömästi pallon ohi eteensä sylkeneen Petri Elon.
Karhujen karvaus toimi Salban avausta vastaan lähes täydellisesti. Salban suorat hyökkäykset olivat yhden käden sormilla laskettavissa ja kun vastahyökkäyksiäkään ei liiemmin syntynyt, ei Salba juuri maalipaikoille päässyt kolmannen erän viimeistä kymppiä lukuunottamatta. Karhujen onneksi Salban viime hetkien muutaman loistavat paikat tuhriintuivat onnettomaan viimeistelyyn. Salban avauspelaaminen tyrehtyi lähinnä siihen, että palloa jauhettiin paikallaan suhteellisen alhaalla ja pallottomien pelaajien liikkeet kohdistuivat järjestään kohti omaa maalia. Olisi ollut Karhuilta sulaa tyhmyyttä reagoida kohti omaa maalia järjettömän kovaa juoksevaan mieheen, eikä näin tehtykään. Lopputuloksena Salban avauspelaaminen pysähtyi kerta toisensa jälkeen palloa hautovaan pelaajaan. Hyökkäyssuuntaan Salban pallottomat pelaajat taas etenivät lähes kävelyvauhdilla, eikä Karhuilla lopulta ollut suurtakaan ongelmaa pitää Salban suorat hyökkäykset kurissa.
Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Salban päävalmentaja Juha Mäkilä kehui Karhujen puolustusasennetta eikä toki turhaan. Samaisessa tilaisuudessa Ville Rynnäksen heittämä kommentti siitä, että Karhut lukivat kortit Salbaa paremmin sai Mäkilän kuitenkin kiehumispisteeseen. Mäkilän väittämän mukaan pallonhallinta oli täysin suvereeni Salban eduksi. Sitä se toki olikin suhteellisen selvästi, mutta kun se pallonhallinta tapahtui lähempänä omaa maalia kuin keskiviivaa, niin onko se sitten niin hyvä asia? Itse asiassa hyökkäysalueen pallonhallinta meni pikaisella videotarkistuksella Karhuille noin 55% - 45%.
Ensimmäisen paikalliskamppailun tapaan tuomaritoiminta ei taaskaan ollut lähelläkään ottelun tasoa. Siitä sai kärsiä molemmat joukkueet. Karhuille tuomitussa rangaistuslaukauksessa olisi pelkkä 2 minuutin jäähy riittänyt, sillä rikotun Lepolan alapuolella oli ainakin yksi Salba-peluri jollei jopa kaksi. Toisaalta taas Salba-kapteeni Hurmerinnan Hulkkoon kohdistama rike olisi pitänyt ehdottomasti tuomita rankkariksi. Vastaavasti Salbalta vietiin suhteellisen selvä rangaistuslaukaus, Karhujen saadessa pelkän kakkosen. Vihellettyjen tai viheltämättä jääneiden rankkarien lisäksi tuomariparilla tuntui olevan kovin erilaiset näkökannat, sillä varmasti joka kolmas vihellys suuntaan tai toiseen meni niin, että molemmat tuomarit näyttivät rikkeen eri joukkueelle.
Lopputoteamana todettakoon, että paikalle saapunut ennätysyleisö 624 katselijaa, näkivät varmasti viihdyttävän ja sopivan kiihkeän paikalliskamppailun.
