• Facebook
  • Instagram
  • Twitter
  • Youtube
  • Yhteystiedot
  • Juniorit
  • Verkkokauppa

Kymmenen kautta poissa kotoa


Kuva: Kari Saha / UrheiluSuomi.com

Marraskuun 21. päivä sulkeutuu ympyrä, kun Karhujen historian ensimmäisen Salibandyliigamaalin iskenyt Matti Vapaniemi kirjoittaa nimensä porilaisseuran pelaajasopimukseen. Kaikkiaan kymmenen kautta maailmalla viettänyt Vapaniemi nähdään jatkossa Porin Urheilutalon kaukalossa kotijoukkueen pelipaidassa. Edellisen kerran, kun Matti puki porilaisseuran pelipaidan päälle pääsarjaottelussa, urheilutalolla pelattiin vielä parketilla. 

Ensimmäiset ottelunsa FBT Porin 1. divisioonan miehistössä Vapaniemi pääsi pelaamaan kaudella 2005-06. Tuolloin Matti pelasi kaikkiaan neljässä runkosarjan ottelussa. Ensimmäisissä otteluissa tehopisteitä kertyi kaikkiaan viisi (2+3). Numerolla 68 kaukalossa viilettänyt pienikokoinen taituri pelasi seuraavat kolme täyttä sesonkia FBT:n riveissä. Niihin mahtuivat parin 1-divisioona kauden lisäksi myös seuran ensimmäinen Salibandyliigan kausi. Tuolloin Matti iski myös seuran kaikkien aikojen ensimmäisen Salibandyliigamaalin Tampereen Classicin verkkoon sarja-avauksessa vain 31 pelatun sekunnin jälkeen.

- Salosen Ville on ollut vaikuttamassa paljon siihen, että olen aikoinani aloittanut pelaamisen. Koiviston Iskussa pelattiin aluksi ja Salppi houkutteli minut mukaan lukion aikana. Pelasin silloin samaan aikaan myös jääkiekkoa, mutta lopetin sitten yhden päällekkäisen vuoden jälkeen kiekon pelaamisen, kun sain kutsun FBT:n edustusjoukkueeseen.




Porin Urheilutalolta Tampere Areenalle

Erinomaiset otteet Liiga-kaukalossa toi Matille mahdollisuuden päästä suurempiin ympyröihin, kun Tampereen Classic kiinnostui porilaispelurista. Tuon kortin Matti käytti. Pelipaikka vaihtui Tampereen vuosina hyökkääjästä puolustajaksi, samoin pelinumerosta lähti yksi napsu pois ja selkää alkoi komistaa numero 67, joka edelleen tänä päivänä seuraa. Kolme Tampereella vietettyä vuotta poiki Matille myös kutsun Suomen maajoukkueeseen.

- Hienolta tuntui, kun Classic osoitti kiinnostusta minusta ja lopulta pääsin vielä pelaamaan joukkueessa. Kyllä siinä oli nöyrää poikaa, kun pukukoppiin käveli. Oli siellä sellaisia pelimiehiä koppi täynnä.

- Lähdin aikoinani Tampereelle hyökkääjänä. Siellä minut sitten istutettiin puolustajan tontille. Classicin aikoina pääsin lopulta myös aina maajoukkueeseen asti.

- Tampereen vuosien aikana kehityin eniten pelaajana. Ympäristö oli muutenkin hieno ja siellä oli hyvä olla pelaajana mukana. Classic oli silloin jo hyvä joukkue. Voitettiin runkosarjoja, mutta mitalit karttoivat vielä seuraa.

Parin vuoden visiitille ulkomaille

Classicissa vietetyn jakson jälkeen Vapaniemi lähti parin vuoden reissulle ulkomaille. Tai niin aikakin oli aluksi tarkoitus. Lyhyeksi kaavailtu vierailu Sveitsiin venyi lopulta seitsemän kautta kestäneeksi pätkäksi. Seitsemään Sveitsin vuoteen mahtui kaikkiaan viisi eri organisaatiota. Pääsarjassa (NLA, aiemmin SML) Vapaniemi pelasi loukkaantumisten varjostamien kolmen ensimmäisen kauden aikana 44 ottelua keräten niissä 59 tehopistettä. Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla (NLB) taitava puolustaja pelasi viimeiset neljä kautta. Kaikkiaan 94 ottelua NLB:ssä toi saaliiksi komeat 182 tehopistettä.

- Sveitsissä pääsin pelaamaan hetken ammattilaisena ja suurimman osan ajasta olin puoliammattilaisena siellä. Se oli kuitenkin sellainen mahdollisuus, jota ei Porissa ole mahdollista tehdä ja ylipäätään harvinaista Suomessa muutenkin.

- Sveitsin vuosien aikana kohdalle osui paljon loukkaantumisia. Se muutti myös omaa ajattelutapaa pelaamisesta ja urheilusta.

- Lähdin aikoinani yksin ulkomaille. Se kyllä opetti ja kasvatti minua ihmisenä todella paljon. Seitsemän vuoden aikana tuli kierrettyä erinäisistä syistä useammassa seurassa. Oli kyllä todella hieno seikkailu lajin ja elämän kannalta. En kyllä vaihtaisi mistään hinnasta pois.



Edellisen kerran, kun Vapaniemi ja Salonen pelasivat Urheilutalolla samaan aikaan, oli pelipaidat eri joukkueiden. Kuva: UrheiluSuomi.com

Ympyrä sulkeutuu, kun Matti tuli takaisin kotiin

Nyt kymmenen pitkän kauden jälkeen Urheilutalolla nähdään jälleen kentällä samassa peliasussa kaksikko Matti Vapaniemi-Ville Salonen. Voidaan siis sanoa, että kaksi todellista porilaista salibandysydäntä ja suurta pelaaja ovat jälleen yhdessä.

- Hyvillä fiiliksillä tulen takaisin. Pitkä aika on vierähtänyt siitä, kun viimeksi täällä olen pelannut. Classicin kanssa muutaman pelin olen käynyt. PItkä aika tuo kymmenen vuotta on. Todella hienoa palata takaisin ja sulkea ympyrä.

- Kotiinpaluu on ollut muutamia mielessä. Etenkin silloin, kun olen ollut seuraamassa otteluita urheilutalolla. Parhaiten muistuu mieleen parin vuoden takaiset Divarin finaalit. Niissä oli hieno tunnelma. Paluuseen vaan ei ole aiemmin tullut sellaista mahdollisuutta. Pelipaikkaan on aina vaikuttanut kokonaispaketti ja sen mukaan olen seurat valinnut. 

- Hienoa on ollut huomata miten hyviä nuoret pelaajat ovat. Nopeita ja taitavia, huomaa kyllä, että ovat aloittaneet lajin nuorena. Itsellä on jääkiekkotausta ja sen myötä peli ei perustu pehmeisiin käsiin vaan ennemminkin peliälyyn ja sijoittumiseen. Nyt kun vielä vuosi vuodelta hidastuukin vielä niin järjenkäyttö korostuu entisestään.

- Tuttuja vanhempia kavereita joukkueessa on, mutta Salppi, Bertsa ja Tatu ovat ainoita joiden kanssa olen ollut samassa joukkueessa. Villen kanssa ollaan pelattu jo nuorena yhdessä ja se on yksi syy miksi on hienoa palata ja päästä pelaamaan jälleen hänen kanssa. Tuntuu vieläkin siltä, että ollaan kaukalossa edelleen samalla aaltopituudella.

- Haluan olla meidän joukkueen taistelevin pelaaja. En ole mikään pistelinko vaikka tilastot osoittavatkin muuta. En odota, että tulisi pisteitä samaan tahtiin vaan lähden ennen kaikkea taistelemaan kentälle. Toivottavasti joku nuorempi pelaaja saa jotain minun pelaamisestani. Nautin suunnattomasti siitä, että voin auttaa omaa joukkuetta kaukalossa ja sen ulkopuolella.

- Divari on jälleen erittäin tasainen. Joukkueista ei pahemmin ole sen enempää tietoa. Joitain pelaajia tiedän entuudestaan. Näiden muutaman viikon perusteella jo voin sanoa, että puhutaan huomattavasti kovemmasta sarjasta mitä Sveitsin vastaava sarjataso on. Vauhti voi olla aika lähellä sarjoissa sama, mutta taitotaso täällä on todella paljon parempi.

Lue myös