• Facebook
  • Instagram
  • Twitter
  • Youtube
  • Yhteystiedot
  • Juniorit
  • Verkkokauppa

Steelers KarhuCupin herra, Karhut sukelsi

Viikonloppuna käyty KarhuCup oli Steelersin näytöstä. Joukkue voitti kaikki pelinsä ja oli kahdessa ensimmäisessä pelissään aivan suvereeni. Joukkueen peli näytti pelottavan valmiilta ajankohtaan nähden ja noiden esitysten perusteella Steelers on helppo nimetä Divarin voittajasuosikiksi. Onnistumisia Steelersille sateli laajalta rintamalta, mutta etenkin kärkihyökkääjät Nurminen (6+5), Saarinen (4+5), Johansson (4+3) ja Parikka (4+3) olivat tehokkaalla pelipäällä.

SB Vaasa aloitti turnauksen makealla voitolla Karhuista. Lauantaina käydyssä ottelussa Karhut olivat ensimmäisen puolituntisen aivan purjeessa ja vaasalaiset olisivat voineet johtaa ottelua jopa 10-1. Puolen tunnin jälkeen tilanne oli kuitenkin "vain" 4-1 ja loppulukemiksi kirjattiin SB Vaasan 5-4 voitto. Turnauksen muissa otteluissa Vaasa jäi pahasti Steelersin jalkoihin. Osittain varmasti väsymyksen, mutta myös Steelersin selkeän paremmuuden takia. Sunnuntain ainoassa ottelussa SB Vaasa pelasi tasapäisen kamppailun raumalaisten kanssa menettäen johtonsa aivan ottelun loppuhetkillä. Ilman maalivahtia tasoittaneet raumalaiset tasasivat pisteet SB Vaasan kanssa luvuin 7-7.

Rauman SalBa saapui turnaukseen laajalla rosterilla. Laaja rosteri tuli tarpeeseen sillä joukkue menetti heti ensimmäisen ottelun aikana kolme pelaajaa toipilasosastolle. Loukkaantuneiden Erkkilän, Saarisen ja Raunion vammoista yksikään ei liene mitään vakavaa mikä on pelkästään hyvä, sillä vaikka loukkaantumisia aina sattuu, on se erityisen harmittavaa jos ne sattuvat harjoitusotteluissa. Raumalaiset kruunasivat turnauksensa antamalla Karhuille turnauksen päätösottelussa kunnon selkäsaunan lukemin 9-1. Porilaisnäkökulmasta tulosta ei ikävä kyllä millään selittelyillä käännetä, niin paljon parempi joukkue SalBa oli joka osa-alueella. SalBan ykköskenttä Hyvönen - Keskitalo - Lahti - Rokosa - Kaerla pelasi erittäin näyttävää ja tehokasta peliä. Kentällisestä huomasi että sen jokaisella jäsenellä peliälykkyys oli huippuluokkaa. Kentällisen tehokkain pelaaja oli Tomi Lahti joka esitti läpi turnauksen otteita, jotka povaavat nuorukaiselle tehokasta tulevaa kautta.

Karhujen turnauksesta ei erityisemmin positiivisia asioita löytynyt. Avauspelissä koettu tappio SB Vaasalle syntyi niin karmean pelaamisen jäljiltä, että olisi voinut kuvitella kentällä olevan puulaakijoukkueen. Steelersiä vastaan joukkue ryhdistäytyi. Huvittavaa kyllä, mutta Karhujen paras peli pelattiin nimenomaan turnauksen parasta joukkuetta vastaan. Lopulta maalin tappioon päättyneessä pelissä, vääryys ei olisi ollut myöskään Karhujen voitto. Tappiosta huolimatta tuloksen takaa oli havaittavissa selkeää parannusta aiempaan. Steelers oli epäilemättä vahvin vastustaja joka Karhuja vastaan oli asettunut ja peli oli myös Karhuilta kauden paras. Etenkin ottelun kaksi viimeistä erää.
Turnauksen päätösottelussa SalBaa vastaan suoritus oli kaiken kaikkeaan hirveä, jälleen. Raumalaisten harrastama Karhujen ylikävely vaikutti yhtä vaivattomalta, kuin laskujen maksu. Karhut ei pystynyt vastaamaan missään vaiheessa vastaamaan SalBan peliin, vieläpä millään osa-alueella. Karhujen peli meni puskemiseksi ja SalBa rokotti porilaisten hölmöilyistä armottomasti ja kauniisti. Kaikki kunnia ottelusta SalBalle.

Karhujen kannalta turnauksesta jäi käteen itsetutkiskelun paikka. Jotain pitää tehdä jos haluaa muutoksen saavuttaa. Hävittyjä otteluita harmillisempaa oli turnauksessa koettu loukkaantumissuma. Paikalliset kirurgit hierovat varmasti käsiään yhteen, sillä ainakin Ville Mattila ja Juha Tikka joutuvat leikkauspöydälle, myös Petteri Hulkon kohdalla tilanne on mahdollinen. Jokaisella pelaajalla meni polvi erinäisissä tilanteissa. Pahimmalta näytti Hulkon tilanne, jossa polvi jäi pahan näköisesti kaatuneen pelaajan alle. Ensi arvioiden mukaan Hulkko olisi kuitenkin selvinnyt tilanteesta säikähdyksellä, mutta luotto päivystävään lääkäriin ja etenkään röntgenkuviin ei ole kirjoittaneella huippuluokkaa. Myös Ville Rynnäkselle tulee pieni huili, mutta hänen kohdallaan kyse on luultavasti vain 1-2 viikon poissaolosta.

Lue myös