Ottelun lähtökohdat eivät etukäteen kumpaakaan joukkuetta mairitelleet, sillä kysymyksessä oli jumbofinaali. Tilannetta synkisti erityisesti vielä kummankin joukkueen pitkät tappioputket. Ilveksellä pistetili oli vielä aukaisematta koko kauden osalta. Karhuilla puolestaan oli pohjalla viisi tappiota.

 

Ottelun alku olikin melko hapuilevaa pelailua. Heti ottelun aluksi Saku Lahtinen kompuroi kahden minuutin jäähyn arvoisesti pelaten maasta palloa. Ilves pyöritti palloa aika paljolti Karhujen puolustusalueen laidoilla ja varsinaiset huippu maalintekotilanteet jäivät puuttumaan. Pelistä näkyi selvästi kummankin joukkueen tuskainen tekeminen ja peli muistuttikin enemmän harrastesählyä kuin salibandyä. Ilves pystyi luomaan muutamia paikkoja Karhumaalille, mutta laukaukset oli luvalla sanoen piirikunnallista tasoa. Karhut puolestaan pyöritteli peliä lähinnä hyökkäysalueen kulmissa. Karhujen tuskaa helpotti ennen erän puoliväliä Kalle Santanen, iskemällä pallon verkkoon Rami Prokin tarjoilusta. Reilut 40 sekuntia myöhemmin Juha Tikka yllätti hyvin pelanneen Ilvesvahti Hännisen hieman helpohkosti etukulmasta. Syötön merkautti Ville Salonen. Tässä vaiheessa alkoi näyttämään siltä että Karhut sai karistettua apinan selästään. Pari maukasta paikkaa oli mennä kolmen maalinkin johtoon, mutta sitten kävi niinkuin usein käy. Ilves iski kavennuksen keskiviivan tuntumasta tulleella pomppupallolla. Maalintekijänä toimi Rami Vienola ja syöttäjänä läpi illan pirteästi pelannut Domokos Racz. Maalin jälkeen erän loppu menikin tasaisissa merkeissä. Erätauolle 2-1 lukemista. Erä oli yleisesti ottaen melko heikkotasoista voisi sanoa että jumbofinaalin arvolle sopivaa peliä.

 

Toiseen erään isännät tulivat pirteästi. Heti toisessa vaihdossa verkko heilahti kun Kalle Santanen kylmän viileästi sijoitti pallon aivan maalin oikeaan yläkulmaan aikansa zoomailtuaan tilannetta. Rami Prokki teki maaliin erinomaisen esityön riistämällä pallon Ilvespakilta maalin takana ja tarjoilemalla pallon maalin edustalle Santaselle. Karhut pääsi kokeilemaan omaa ylivoimapeliään neljän minuutin kohdalla. Ylivoima ei sinällään ollut mitenkään huippu vaarallista, mutta Ilveksen suosiollisella avustuksella Karhut kuitenkin maalin iski. Ilveksen maalivahdilla ja puolustuksella ilmeisesti ei oikein kommunikaatio pelannut sen verran erikoisesti pallo jätettiin Juha Tikalle neljän metrin päähän maalista, joka tarjoili sen tyhjän maalin edessä päivystäneelle Mikael Lindroosille. Lindroosilla oli helppo työ siirtää pallo rysään. Jälleen odoteltiin, joko nyt kotijoukkue tappaa pelin ja naulaa pari lisämaalia. Seuraavan maalin teki kuitenkin vuorostaan Ilves. Maalintekijänä tällä kertaa Racz ja syöttäjänä Vienola. Lukemiksi 4-2. Jotenkin kuvaava ottelulle oli se miten aina kun jompi kumpi joukkueista sai juonen päästä kiinni, niin se onnistuu ottamaan kaverin taas mukaan. Tällä kertaa kaveria avitti Ilves. Ilveksen puolustus sekoili jälleen omassa päässä ja tarjoili pallon Karhujen ykkössenteri Ville Saloselle joka uitti sen rystyltä uuniin. 5-2 lukemista tauolle. Toisessa erässä pelin taso hieman nousi. Ilves oli ajoittain hallitsevampi osapuoli, mutta vastapainoksi vieraat tekivät aivan D-juniori tason virheitä omassa päässä, joista kotijoukkue rokotti kolmasti toisessa erässä.

 

Kolmas erä ei kauaa ehtinyt vanhentua kun Ilveksen tehopelaaja Racz iski ottelun toisen maalinsa. Arttu Ahosen syötöstä. Lukemat 5-3:een. Tämän jälkeen Ilves sai pari maukasta paikkaa iskeytyä kotijoukkueen kantaan, mutta tolppaa lähemmäksi tamperelaiset eivät päässeet. Karhujen kannalta vapauttavan maalin iski hattutempun viimeistellyt Kalle Santanen, syöttäjänä toimi totutusti Rami Prokki. Seuraavassa vaihdossa Juha Tikka iski ottelulle lopullisen niitin vain 15 sekuntia edellisestä. Maalin syötti hyvän ottelun pelannut Lindroos. Tämän jälkeen tuntui Ilveksen takki tyhjentyneen. Reilut kolme varttia hyvin taistellut Ilves ei enää jaksanut Karhujen kyydissä pysyä. Karhut loikin tukun avopaikkoja viimeiselle kympille. Noista paikoista maalit onnistuivat viimeistelemään ainoastaan Mikael Boelius ja Lindroos. 

Ottelun loppuluvuiksi kirjattiin lopulta 9-3. Kolmannessa erässä Ilveksellä oli hetkensä 5-3 kavennuksen jälkeen, mutta usko ja fysiikka loppuivat kun Karhut iski nopeat maalit ennen erän puoliväliä.

 

Koko ottelun näki että yksilötaidossa Karhut oli paljon vieraitaan edellä, mutta ottelu oli kuitenkin erittäin tasainen kolme varttia. Toivottavasti Karhujen pahin puristus mailasta hellitti voiton myötä. Tärkein eli kaksi pistettä pystyttiin ottamaan ja saatiin masentava tappioputki poikki.

 

Onnistujat:

Tämän otsikon alle voidaan nostaa neljä nimeä. Salonen, Santanen, Ruohonen ja Österman. Santanen iski puolet joukkueen kuudesta ensimmäisestä maalista, jotka olivat oleellisia ottelun voiton kannalta. Salonen ja Ruohonen vaikkeivat tilastoissa aina näykkään, ovat joukkueen ne kulmakivet jotka pelaavat kovalla rutiinilla illasta toiseen. Kumpikin herroista paikkaa tukun joukkuekavereiden tekemiä virheitä ja itse tekevät virheitä perin harvoin. Österman puolestaan oli maalilla hyvä ja otti muutamia tärkeitä torjuntoja ottelun toisessa erässä ja kolmannen alussa, jotka olivat ottelun kulminaatiopisteitä. Pelillisesti ottelua on hieman vaikea verrata viime peleihin sillä sen verran eri peli oli tänään kysymyksessä. Hienoa oli että maalipaikkoja oli reilusti ja yhdeksän maalia onnistuttiin myös tekemään.

 

Parannettavaa:

En tässä nimiä viitsi alkaa mainitsemaan, mutta osa herroista sinisissä paidoissa oli kuutamokävelyllä suurimman osan illasta. En tiedä onko vika asennepuolella vai itseluottamuksessa.