Karhujen vieraaksi saapui sunnuntai-iltapäivän ratoksi ÅIF Sipoosta. ÅIFin alkukausi oli ollut Karhujen tapaan hieman alavireinen, mutta Lauantailta oli voitto alla kotipelistä Salbaa vastaan. Sarjataulukossa joukkueet erotti ainoastaan kaksi pistettä ennen illan ottelua.

 

Ottelun alku oli murheellinen, kun jo toisessa vaihdossa sipoolaiset rokottivat kotijoukkuetta hyvällä käännöllä keskialueelta. Pallon maaliin laittoi Kenneth Myllyniemi, Jesse Tolavasen tarjoillessa maukkaan syötön. Peli jatkui Karhujen pallonhallinnalla, mutta maalipaikat jäi kotijoukkueelta luomatta. Erän puolivälin jälkeen tuomarikaksikko passitti Karhujen Ville Salosen jäähylle hieman sekavan oloisesta tilanteesta. Karhujen alivoimapeli toimi mukavan näköisesti, kunnes 7 sekuntia ennen jäähyn päättymistä pallo löysi tiensä maaliin. Tolvanen toimi tällä kertaa maalintekijänä. Hyvä rannelaukaus keskisektorista painui Valjasen pään vierestä sisään. Syötön itselleen merkautti Atte Huovinen. Erän lopulla Karhutkin pääsi kokeilemaan omaa ylivoimaansa, joka toimikin mainiosti. Juha Tikka sivalsi pallon alapesään Ville Salosen passista. Erätauolle mentiin 1-2 lukemista. Erässä pelihallinta meni Karhuille, mutta 5vs5-pelissä ei maalipaikoilla juhlittu.

 

Toisen erän alku oli kuin toisinto ensimmäisen erän alusta. Jälleen åif iskee heti minuutin pelin jälkeen. Maali syntyy kun sipoolaiset ovat sananmukaisesti vahvempia keskialueella ja siirtävät Karhupelurit sivuun ja syntyneestä vastahyökkäyksestä Matias Kuisma naulaa pallon aivan ylähyllylle julmetulla ranneniitillä. Syöttö meni Miro Herlinille. Tämän jälkeen alkoikin ottelussa melko unettava vaihe, jossa kotijoukkue pyöritteli palloa mieheltä miehelle omalla kenttäpuoliskolla. Hieman tähän harmauteen väriä toi tuomarikaksikko, joka jakeli kasan melko mielenkiintoisia jäähyjä puolin jos toisin, mutta erikoistilannepelaaminen oli erän yleisilmeen mukaisesti todella vaisua. Erän lopulla kuitenkin alkoi tapahtua kun neljällä neljää vastaan åifin Myllyniemi muutti lukemat 1-4:ään, Tolvasen toimiessa syöttäjänä. åifin pelatessa vielä erän lopulla ylivoimalla porilaiskatsojat pelkäsivät, että homma on selvä jos erätauolle lähdetään 1-5 lukemista, mutta sitten osui kotijoukkueen ehdoton illan tähtihetki tähän saumaan. Saku Lahtinen sai pallon alivoimalla, puikotti vastustajan alamiehen ja ohitti vielä loistavasti torjuneen sipoolaisvahdin. Lukemiksi 2-4 ehdottomasti pirteimmän Karhupelurin lavasta. Erätauolla varmasti kävi virvokkeet kaupaksi sen verran uninen oli toinen erä tänään.

 

Kolmanteen erään kotijoukkue tuli virkeästi, nostaen karvausta. Varsinaisesti maalipaikkoja tuokaan ei tuottanut mutta peliin tuli vauhtia mukavasti. Vierasjoukkue pääsikin kokeilemaan jopa kerran pilkulta maalintekoa, mutta tällä kertaa rankkari päätyi ylähirteen. Lopullinen niitti ottelulle tuli erän puolivälissä kun Jan Qvickström löi taidokkaasti irtopallon suoraan ilmasta maaliin. Syöttöpinna Kuismalle. Erän loppu oli kosmetiikkaa. Vieraat kolistelivat vielä maalirautoja muutamaankin otteeseen, mutta loppulukemiksi jäi 2-5.

 

 

Kotijoukkueesta kaksi miestä jäi mieleen positiivisesti, Lahtinen ja Valjanen olivat kumpikin hyvin pelissä mukana. Valjanen torjui kolmannen erän alivoimilla muutamia pahoja tilanteita ja antoi vielä Karhuille sauman nousta peliin mukaan. Lahtinen puolestaan erottui pelirohkeudellaan ja hyvillä haastoilla muuten varsin harmaasta massasta. Pelillisesti Karhujen palloton peli oli mennyt paljon eteenpäin edellisistä kotiotteluista.

 

Parannettavaa:

 

Pallollinen peli ja erityisesti pelin nopea kääntäminen. Vanha pallopelitotuus on, että maalit tehdään erikoistilanteista ja ylivoimahyökkäyksistä. Tänäänkin tuo totuus oli paikkansa pitävä Karhujen osalta. Maalit syntyvät yli- ja alivoimalla. Ylivoimahyökkäyksiin ei päästy joten maalisaldo jäi laihaksi. Pallolisen pelin toinen ongelmakohta löytyy siitä, että vastustajaa ei saada valumaan lähemmäksi omaa maalia. Jatkuvalla alakolmio hieromiseen vastustajan ei tarvitse reagoida mitenkään varsinkaan johtoasemassa. Pallon tulisi kiertää myös niin sanotusti syvässä, jotta saadaan omia miehiä lähemmäksi vastustajan maalia. Nyt laukaukset lähtivät usein keskiviivan tuntumasta.