Ottelun ensimmäiset vaihdot olivat kahden kovassa paineessa pelaavan joukkueen peliä, siis varovaista läpsyttelyä puolin ja toisin. Viiden minuutin tunnustelun jälkeen Karhut lähti ottamaan härkää sarvista ja asettui ottelussa kuskin paikalle. Tämä oli onnistunut ratkaisu, sillä Karhujen aloitteen myötä PSS tuntui sulkeutuvan kuoreensa. Kotijoukkue ei pystynyt rakentamaan peliä kontrolloidusti kertaakaan erässä, vaan lyhyen pakki-pakki syöttelyn jälkeen pallo roiskaistiin päätyyn. Karhut voitti valtaosan päätyyn toimitetuista palloista ja loi niistä syntyneistä vastahyökkäyksistä monta makeaa paikkaa, tosin ilman tulosta. Karhut pystyi omassa hyökkäyksen rakentelussaan pääsemään hyökkäysalueelle vastustajaan paremmin, mutta mitään erityisen vaarallista ei näistä syntynyt, jos ei lasketa kotijoukkueen päädyssä tapahtunutta Teemu Mäkelään kohdistunutta rumaa selästä torppausta, josta tuomari passitti kotijoukkueen pelurin välittömästi viiden minuutin istunnolle. 

Tilanteesta seuranneen viiden minuutin ylivoiman aikana Karhut pyöritti näennäisesti peliä ja toimitti kyllä palloa maalille, mutta varsin heikolla sihdillä. Karhujen olisi pitänyt pystyä ylivoimansa tehokkaammin käyttämään, sillä erittäin alas valunut porvoolaisalivoima antoi siihen erittäin hyvät eväät. Karhut onnistui maalinteossa muutama sekunti jäähyn päättymisen jälkeen, kun Juha Tikka toimitti pallon maalille, josta se muutti suuntaa kotijoukkueen pelaajasta ohjautuen verkon perukoille. Karhut onnistui vielä neljä sekuntia ennen erätaukoa maalinteossa, kun Saku Lahtinen riisti pallon keskialueella ja syötti Mäkelän nokikkain PSS-maalivahdin kanssa. Mäkelä ei jättänyt paikkaansa käyttämättä vaan sijoitti pallon varmasti rysään.

Toisen erän alku oli Karhuilta varsin mainio, kun Mikael Lindroos katkaisi omassa päässä jälleen yhden kotijoukkueen pitkistä toimituksista, otti spurtin jättäen vastustajat ihmettelemään ja passasi Petteri Hulkolle avopaikan, josta mies ei erehtynyt. Aikaa maaliin kului ainoastaan 16 sekuntia. Olisi voinut luulla, että neljä sekuntia ennen erän päätöstä ja 16 sekuntia uuden alkamisesta isketyt 0-2 ja 0-3 maalit, olisivat lamaannuttaneet kotijoukkueen, mutta mitä vielä. Karhut unohti sen pelaamisen millä se oli vienyt peliä 3-0 johtoon asti ja alkoi pelaamaan tilanteita jatkuvalla syötöllä yli. Kauaa ei kotijoukkueen tarvinnut tappioasemassa kärvistellä, kun Karhun pojat unohtivat pelin perusperiaatteita kerta toisensa perään, vaikka vastustaja niistä murhaavasti rokottikin. PSS:n kolme ensimmäistä maalia olivat lähes identtisiä. Pelaaja laidasta läpi ja maalivahti kioskille. Kotijoukkue jatkoi ilotulitteluaan iskien lähes jokaisesta mahdollisesta paikastaan. PSS laukoi toisessa erässä yhdeksän kertaa kohti Karhumaalia tehden kahdeksan maalia, se jos mikä on murhaavaa. Lukuunottamatta komeaa vaparisommitelmaa, kaikki kotijoukkueen maalit tulivat enemmän tai vähemmän Karhujen ylipelaamisen ja räikeiden virheiden seurauksena. Karhut onnistui erän lopussa vielä luomaan toivon kipinää, iskiessään pallon kahdesti ohi porvoolaismaalivahdin.

Kolmanteen erään lähdettiin kotijoukkueen 8-5 lukemista. erän alkupuolella maaleja iskettiin vuorotahtiin. Karhut kavensivat tilannetta ja PSS löi kahdesti pökköä vielä pesään. Kotijoukkueen kolmannen erän maaleista etenkin laidan läheltä lähtenyt vapaalyöntikuvio oli jälleen komea ja osoitus hyvin harjoiteltujen erikoistilanteiden merkityksestä. Toisessa maalissa PSS onnistui sahaamaan pallon neljällä pitkällä syötöllä avopaikkaan, josta ei enää voinut erehtyä. Vaikka Don Tami sanookin, että four passes break any defense, voidaan maali laittaa myös Karhujen velton puolustuspelaamisen piikkiin. Karhut tuli ennen erän puoltaväliä vielä kahden maalin päähän, mutta lopulta hyvältä näyttänyt kiri kuivui erän jälkimmäisellä puoliskolla kasaan.

Harvoin on tilastojen valossa pelattu yhtä suvereeni vieraspeli, ilman mitään kotiinviemisiä. Niin vain tällä kertaa PSS osoitti todeksi sen, että lopulta vain yhdellä tilastolla on merkitystä, nimittäin maalitilastoilla. Muutamia tilastohuomioita ottelusta

av-min 6 0

laukaukset 19 41

torjunnat 33 9

Karhujen kolme suurinta onnistujaa olivat Mikael Lindroos, Juha Kaanaa ja Tatu Ruohonen. Ruohonen pelasi uhrautuvaa ja esimerkillistä peliä läpi ottelun, antaen tukea hyökkäyksille, unohtamatta puolustusvelvollisuuttaan. Lisäksi mies kaivoi kovalla prosentilla päätyyn toimitettuja palloja mahdollistaen usean hyvän vastahyökkäyksen.

 

Kaanaa sai selvästi aiempaa enemmän vastuuta, pelatessaan Karhujen ykköskentän keskellä. Kaanaan rooli kenttänsä tehokkaassa kahden suunnan pelissä oli merkittävä, sillä sen lisäksi, että mies hakeutui hyvin pelattavaksi keskustassa ja rakensi hyökkäyksiä, mies myös tasapainotti hienosti kenttänsä peliä.

Lindroos pelasi läpi ottelun vahvasti ja aiheutti päänvaivaa isäntäjoukkueelle. Tuulennopea Lindroos pyyhälsi kerta toisensa jälkeen puolustajistaan ohi ja järjesti ketjukavereilleen loistavia maalipaikkoja. Välillä tuntui, että mies kantoi vähintään yhtä vastustajan pelaajaa reppuselässään toisesta erästä lähtien, sillä niin vahvaa roikkumista herraa kohtaan osoitettiin. Lindroos palkittiin Karhujen parhaana ja koko ottelun toiseksi parhaimpana pelaajana. 

Maltti on valttia. Onnistumisista huolimatta omaa peruspeliä ei saisi unohtaa, sillä usein juuri se peruspeli on luonut pohjan niille onnistumisille. Porvoossa joukkue unohti 0-3 johtoasemassa lähes kaikki pelin perussäännöt aina tukipelaamisesta paineen antamiseen. 

Kotijoukkue PSS antoi oppitunnin erikoistilanteiden ja ennen kaikkea vapaalyöntien merkityksellisyydestä. Joukkue iski ottelussa kaksi komeaa vaparimaalia, yksinkertaisten, mutta toimivien kuvoiden päätteeksi. Karhujen vapaalyönnit aiheuttivat lähinnä ihmetystä vaihtopenkillä ja hymähtelyä katsomossa.